JOHANAN-kIRJAT

Kirjojen tiivistelmät

Kirjassa käydään läpi koko Raamattu. Sekä Uuden että Vanhan testamentin kirjoista on pyritty löytämään viittauksia tuonpuoleiseen todellisuuteen ja niiden kautta hahmottamaan Kristuksen ja ihmisen kadonnutta tarinaa. Myös allegorisia eli vertauskuvallisia viittauksia on tunnistettu. Raamatun lisäksi tutkimuskohteena on ollut juutalainen perinnekirjallisuus, joka tuo merkittävästi lisää todistusaineistoa tarinan olemassaololle.

Uuden testamentin kirjoissa on monia kohtia, jotka voidaan tulkita viittauksiksi Kristuksen ja ihmisen yliluonnolliseen tarinaan. Erityisesti niitä on apostoli Paavalin kirjeissä, Heprealaiskirjeessä, Pietarin kirjeissä ja Ilmestyskirjassa. Myös Jeesuksen opetuksissa, jotka on koottu evankeliumeissa, niitä nähdään paljon. Tämä johtuu siitä, että Jeesus itse ilmoittautui tuon ikiaikaisen tarinan keskushahmoksi, taivaalliseksi Messiaskuninkaaksi, jolle annettiin kaikki valta taivaassa ja maan päällä iankaikkisessa menneisyydessä. Kristus ja ihminen ovat kuuluneet yhteen jo alkuperäisessä luomisessa ja kaikissa alkuperäisen näkymättömän luomakunnan myöhemmissä vaiheissa. Se, että Kristus tuli myös tähän näkyvään maailmaan pelastamaan ihmisen, on osa Kristuksen ja ihmisen iankaikkista tarinaa.

Vanhasta testamentista löytyy sekä selkeäsanaisia että allegorisia viittauksia iankaikkiseen menneisyyteen. Eräs lähtökohta Vanhan testamentin kirjojen allegoriselle tulkinnalle on se, että luonnollinen luomakunta ja sen varhainen historia, niin kuin se on Raamatussa esitetty, ovat kuva tuonpuoleisesta todellisuudesta, ts. näkymättömästä luomakunnasta ja sen historiasta. Tämä näkemys on peräisin juutalaisesta mystiikasta, jossa Mooseksen kirjoja tulkitaan juuri tällä tavalla. Siten Mooseksen kirjoissa on nähtävissä erilaisia kuvia iankaikkisesta menneisyydestä, sekä laajoja yleiskatsauksia että välähdyksiä sen yksittäisistä tapahtumista. Selkeäsanaista vahvistusta tälle tulkinnalle saadaan mm. Jobin kirjasta. Sama allegorinen lukutapa, jota on sovellettu viiteen Mooseksen kirjaan, voidaan ulottaa myös muihin Vanhan testamentin historiallisiin kirjoihin ja profeettojen kirjoihin. Profeettojen kirjat liittyvät Kuningas Daavidin ajan jälkeiseen Israelin historiaan, mutta toisaalta ne kertovat vastaavista asioista sielujen maailman tasolla. Israelin kansan maanpäällinen historia aina tähän päivään saakka heijastaa sielujen maailman pelastustapahtumia.

Tuonpuoleista todellisuutta koskevaan tutkimukseen haettiin vahvistusta myös Raamatun ulkopuolisesta juutalaisesta perinnekirjallisuudesta, kuten Talmudista (suullisesta Toorasta), Zoharista (salaisesta Toorasta) ja Aggada-kirjallisuudesta.  Mukaan otettiin myös Henokin kirjat ja Filon aleksandrialaisen kirjallinen tuotanto, joilla on löyhempi yhteys tämän päivän juutalaisuuteen, mutta jotka kuuluvat ehdottomasti myös juutalaiseen perinne­kirjallisuuteen. Kaikissa näissä lähteissä puhutaan avoimesti juutalaisten ikiaikaisesta Messiaskuninkaasta, jonka kautta sekä näkyvä että näkymätön luomakunta on luotu ja joka kaiken aikaa ylläpitää niitä yhdessä Korkeimman Jumalan kanssa. Kirjassa on peilattu juutalaista perinnemystiikkaa Uuden testamentin ja erityisesti apostoli Paavalin mystiikkaan. Monet Paavalin opinkohdat osoittautuvat juuriltaan juutalaisesta perinnemystiikasta lähteviksi. Sellaisia ovat mm. oppi Kristuksen jumalallisesta alkuperästä, oppi kolmiyhteisestä Jumalasta (Isä, Poika ja Pyhä Henki), oppi Jumalan Hengistä (voiman, rakkauden, viisauden ja ymmärryksen jne.), oppi syntien anteeksi antamisesta Kristuksen uhrin kautta, oppi Pyhän Hengen luomasta yhteydestä Kristuksen ruumiissa, oppi sisäisestä ja ulkonaisesta ihmisestä, oppi ihmisen ennalta määräytymisestä jne. Lisäksi monet käsitteet, kuten Kristuksen ruumis, myyttinen öljypuu, Kuningas ja Hänen valtakuntansa, Sulhanen ja Hänen morsiamensa, taivaallinen Jerusalem jne., ovat peräisin juutalaisesta mystiikasta.

Juutalaisen perimätiedon mukaan Jumala kertoi Kristuksen ja ihmisen tarinan ensimmäisille ihmisille välittömästi Paratiisin syntiinlankeemuksen jälkeen. Samalla, kun Jumala antoi lupauksen Kristuksen tulosta maailmaan ihmisen syntien sovittamiseksi, Hän paljasti koko pelastussuunnitelmansa, jonka alku on iankaikkisessa menneisyydessä ja loppu iankaikkisessa tulevaisuudessa. Hän kertoi koko Kristuksen ja ihmisen tarinan käyden läpi kaikki aikakaudet aina iankaikkiseen tulevaisuuteen saakka. Vaikka lopun osalta tarina on vielä toteutumatta, sen toteutuminen on varmaa, koska kyse on Jumalan suunnitelmasta. Sekä tämän maailman loppu että sen jälkeiset maailmanajat tulevat toteutumaan tarkasti Jumalan etukäteen laatiman suunnitelman mukaisesti.

Kristuksen ja ihmisen tarina ylittää kaikki mielikuvituksen rajat. Se on traaginen, mutta se sisältää onnellisen lopun. Siinä on mitä parhaimman näytelmän ainekset. Aivan kuten prinsessa Ruususen sadussa, siinäkin kerrotaan prinssistä (Kristuksesta, Jumalan Pojasta) ja kuninkaallisesta neidosta (ihmisestä), väliin tulevasta pahan voimasta, ja lopulta kaikki voittavasta rakkaudesta. Se on suurin rakkaustarina, mistä on koskaan kuultu. Se ei ainoastaan paljasta ihmisen ongelmia, vaan tuo myös ratkaisun niihin. Siinä paljastuu elämän tarkoitus Jumalan näkökulmasta. Hänen pelastussuunnitelmansa päämääränä on iankaikkinen elämä Kristuksen yhteydessä tulevassa maailmanajassa. Luomakunnan, mikä tuhoutui Saatanan kapinan ja ihmisen syntiinlankeemuksen seurauksena, Jumala korjaa Kristuksen kautta ja asettaa ennalleen sellaiseksi kuin se alkujaan oli.

Tähtitaivaan tarina perustuu Jumalan tähtitaivaalle piirtämiin kuvioihin, joiden kautta Hän on ilmoittanut ihmisille Hänen ihmeellisistä teoistaan iankaikkisessa menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Kuvat jakaantuvat 12 tähtitaivaan sektoriin, jotka yhdessä muodostavat kuin kellotaulun. Siinä on ilmoitettu ihmiskunnan kaikki ajat ja aikakaudet luonnollisella ja yliluonnollisella tasolla, tulevat asiat etukäteen ja menneet salassa olleet asiat jälkikäteen. Tähtitaivaan tarina sisältää Kristuksen ja ihmisen iankaikkisen tarinan keskeiset osat.

Kertomuksella on yhtenäinen ja ymmärrettävä juoni. Kertomus alkaa Saatanan kapinasta iankaikkisessa menneisyydessä ja päättyy hänen tuhoonsa hamassa tulevaisuudessa. Tällä välillä on useita aikakausia, jolloin Jumala Kristuksen kautta uudelleen ja uudelleen pelastaa ihmisiä, jotka Hän on luonut, mutta jotka Saatana sai petoksella valtaansa iankaikkisessa menneisyydessä. Aikakaudet vaihtuvat ja maailmojen näyttämöt vaihtuvat, mutta Kristus pysyy uskollisena tehtävälleen: Hän haluaa pelastaa ihmiskunnan ja tehdä siitä kansan itselleen. Kristus olisi voinut tuhota Saatanan aikaisemminkin, mutta antaakseen ihmisille aikaa pelastua laillisesti ”synnin ja kuoleman lain” alaisuudesta ja siirtyä ”elämän hengen lain” alaisuuteen, Hänen oli välttämätöntä pitkittää Saatanan tuomion toimeenpanoa.

Tähtitaivaan tarina paljastaa meille Jumalan suuren rakkauden ihmistä kohtaan. Se kertoo mitä kaikkea Kristus on ollut valmis tekemään ihmisten puolesta, joita Hän rakastaa siitä huolimatta, että nämä olivat langenneet ja menettäneet asemansa Jumalan yhteydessä. Hän on ollut valmis tekemään kaikkensa, jopa uhraamaan henkensäkin ihmisten puolesta, jotta nämä pääsisivät vapaaksi synnin ja Saatanan orjuudesta ja löytäisivät tiensä takaisin Jumalan yhteyteen. Tarina päättyy onnellisesti, mutta valitettavasti ei kaikkien kohdalla. Vaikka Kristus on tehnyt parhaansa raivatakseen ihmisille tien pelastukseen, kaikki eivät kuitenkaan halua tarttua Hänen pelastavaan käteensä. Kaikki eivät halua tunnustaa Häntä Herrakseen ja Vapahtajakseen, ja niin he jäävät pelastuksen ulkopuolelle. Joka tapauksessa tämä tarina on kaikkien aikojen suurin rakkauskertomus, joka on täynnä dramatiikkaa, romantiikkaa ja traagisiakin piirteitä.

Jumala kertoi tähtitaivaan tarinan ensimmäisille ihmisille heti syntiinlankeemuksen jälkeen. Se on Jumalan ensimmäinen ilmoitus tämän maailman ihmiskunnalle. Se sisälsi tietoa ihmisen sekä menneisyydestä että tulevaisuudesta aina hamaan iankaikkiseen tulevaisuuteen asti. Siitä muodostui ensimmäisten ihmisten maailmankatsomus, tietoisuus Jumalasta, Saatanasta, Kristuksesta, Pyhästä Hengestä ja ihmisestä itsestään. Maailman kansojen uskontojen alku on siis tähtitaivaan ilmoituksessa, jonka Jumala toi varhaiselle ihmiskunnalle tiettäväksi. Myöhemmin nämä kertomukset ovat kuitenkin muuntuneet ja vääristyneet erilaisista inhimillisistä syistä ja Kristuksen alkuperäinen tarina on lähes kokonaan kadonnut kansakuntien muistista.

Tämän kirjan tavoitteena on ollut rekonstruoida tähtitaivaan kuviot alkuperäiseen muotoonsa ja antaa niille selitys, jonka Jumala alkujaan niille antoi. Rekonstruointi on ollut välttämätöntä, koska kuvioita vääristeltiin tarkoituksellisesti muinaisessa Babyloniassa. Sieltä ne siirtyivät virheellisinä Egyptiin, Kreikkaan ja Aasian maihin, joissa ne muuntuivat vielä lisää kunkin maan jumaltarujen mukaan. Alkuperäinen tähtitaivaan kuviointi voidaan kuitenkin palauttaa Raamatun avulla, joka sisältää kuvioiden uudelleen tulkinnalle tarvittavat perusteet mm. Ilmestyskirjassa, Jobin kirjassa, profeettojen kirjoissa ja Uuden testamentin kirjeissä. Eräät vanhat tähtikartat ja Raamatun ulkopuoliset kirjat ovat olleet apuna kuvioiden alkuperäisiksi saattamiselle.

Tähtitaivaan ilmoitus antaa hyvin toisenlaisen vastauksen elämän ja olemassaolon peruskysymyksiin kuin minkä nykyaikainen luonnontieteellinen selitys antaa. Se on selitys, joka liikkuu aivan toisella tasolla, sillä se kattaa sekä näkyvän että näkymättömän puolen ihmisestä. Vain Jumala voi puhua ihmiselle niin syvällisellä tasolla, kuin mihin ihminen kysymyksillään haluaisi päästä. Ihmisen itsensä hankkima tieto ei voi koskaan rakentaa sellaista perustaa, mikä häntä tyydyttäisi näiden kysymysten äärellä.